Oppikirjoista ei ole varaa tinkiä

Kotikaupungissani Porvoossa ollaan tultu oppikirjojen osalta samaan tilanteeseen kuin monessa muussakin kunnassa, niihin ei ole enää varaa, oppimateriaaleista säästetään. Samoja oppikirjoja käytetään vuodesta toiseen ja ne ovat yhteiskäytössä rinnakkaisluokkien kanssa. Moni oppiaine opetetaan pelkästään opettajan sähköisten materiaalien ja monisteiden avulla, jopa reaaliaineet, kuten historia, yhteiskuntaoppi ja ympäristöoppi. 

Toimin pääkaupunkiseudulla luokanopettajana ja opetan luokalleni ympäristöoppia 2002 painetulla ympäristöopin kirjasarjalla - samalla, kun olen itse aikanaan opiskellut. Porvoossa edes esikoululaisille ei ole varaa hankkia tehtäväkirjoja, oppiminen tapahtuu monisteiden avulla. Huolestuneena seuraan Porvoon tilannetta, suunta näyttää olevan sama kuin pääkaupunkiseudulla.

Milloin oppikirjoista tuli asia, joka ei ole itsestäänselvyys kouluissa? Näin ei saisi olla, oppikirjoista ja -materiaaleista ei ole varaa tinkiä, varsinkaan aikana, jolloin lasten ja nuorten lukutaidosta ollaan huolissaan. Oppikirja on pedagoginen innovaatio, ammattilaisten tuottama työväline opettajalle ja toisaalta tärkeä, jopa välttämätön oppilaiden lukutaidon ja opiskelutaitojen kehittymisen kannalta. Kuinka voimme odottaa oppilailta toisella asteella taitoja lukea kokeisiin ja hallita suuriakin tekstikokonaisuuksia, jos niiden lukemista ei ole ollut mahdollista harjoitella riittävästi peruskouluaikana kun kirjoja ei yksinkertaisesti ole ollut?

Mikäli Porvoo haluaa työnantajana pitää huolta opettajien jaksamisesta, vähentää ympäristön kannalta turhaa kopiointia sekä parantaa porvoolaisten lasten ja nuorten lukutaitoa tulisi laadukkaisiin oppimateriaaleihin panostaa niistä nipistämisen sijaan. Olkaa se unelmien kotikaupunki lapsille, nuorille, lapsiperheille ja opettajille. Tämä on väärä paikka säästää.